Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu on yksi Euroopan metropoli-alueiden puhtaimmista. Pääkaupunkiseudun ilmansaasteiden pitoisuudet ovat yleisesti ottaen laskeneet tai pysyneet vakaina pitkällä aikavälillä väestön, liikennemäärien ja energiantuotannon voimakkaasta kasvusta huolimatta.
Energiantuotannon päästöjä ovat vähentäneet sähkön ja kaukolämmön yhteistuotanto ja tehokkaat puhdistuslaitteet. Liikenteen päästöjä Helsingissä on vähentänyt ajoneuvoteknologian kehitys sekä kaupungin aktiivinen panostaminen joukkoliikenteen kehittämiseen ja pyöräilyn ja kävelyn edistämiseen. Kaupunki on lisäksi kehittänyt ja ottanut käyttöön tehokkaita katupölyn torjuntamenetelmiä, joiden avulla katupölypitoisuudet on saatu pysymään alle raja-arvon.
Maailman terveysjärjestön (WHO) tilastojen mukaan ilmanlaatu Suomessa yleisesti on maailman parasta. Suomessa pienhiukkaspitoisuus on keskimäärin 6 mikrogrammaa kuutiometrissä, mikä on maailman alhaisin maakohtainen luku. Muita lähes yhtä alhaisen luvun saavuttaneita maita ovat Viro, Ruotsi, Kanada, Norja ja Islanti.
Suomen hyvää ilmanlaatua selittää sijainti kaukana suurista päästökeskittymistä, suhteellisen pieni väestö, kehittynyt päästöjen vähentämistekniikka ja sääolosuhteet. Etenkin rannikkoseuduilla tuulee usein ja tuulinen sää laimentaa saasteita. Täällä ei myöskään ole voimakasta UV-säteilyä, joka tuottaisi valokemiallisia epäpuhtauksia.
HSY mittaa ilmanlaatua jatkuvasti 11 mittausasemalla pääkaupunkiseudulla
Mittauksilla seurataan kaupunki-ilman tärkeimpien ilmansaasteiden pitoisuuksia ja säätilaa.
